Kun viime blogissa puhuttiin Hakaniemen hallin sulkeutumisesta remontin tieltä, tällä kertaa saamme onneksi iloita toisen arkkitehtonisesti historiallisen helsinkiläisen tilan uudelleenavautumisesta.
Kyseessä on siis tietenkin elokuvan ystäville rakas elokuvateatteri Maxim, joka aukesi parin vuoden remontin jäljiltä kaksi viikkoa sitten.
Kluuvikadun Maxim on vanhin Helsingissä vielä toiminnassa oleva leffateatteri, jossa filmi on rahissut jo vuodesta 1909. Tai ainakin melkein – 70-luvulla alkuperäinen teatteri purettiin, mutta samalle paikalle rakennettu uusi teatteri tehtiin mahdollisimman tarkasti vanhaa mallia kunnioittaen.
Elokuvateatteri Maxim kuvattuna vuonna 1971. (kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Jarno Peltonen)
Nyt takana on teatterin uusin remontti, jonka lopputulosta oli pakko käydä tarkastamassa paikan päällä. Teatterin sisus onkin pysynyt juuri sellaisena kuin pitääkin: mahdollisimman paljon alkuperäistä henkeä ja arkkitehtuuria kunnioittavana.
Valkokangas sen kertoo: aika ainutlaatuinen sali on kyseessä. (kuva: Arkkitehtitoimisto Eero Korhonen)
Upeimpana detaljina huomion kiinnittävät salin katto sekä seinustalla komeilevat koristepaneelit, jotka ovat tutut vanhasta salista. Vastaavaa interiööriä ei ole missä tahansa bulkkiteatterissa. Syystäkin tämä Maximin sali on museoviraston suojelema. Toinen Maximin suurempi sali on rakennettu 1970-luvulla.
Oli Finnkinon lähes monopolia lähentelevästä markkina-asemasta mitä mieltä tahansa, on Maximin tapauksessa tehty hienoa työtä. Vanhan ajan tuulahdus on läsnä uusituissa penkeissä, jotka ovat oikeastaan leveitä nojatuoleja perinteisten penkkirivien sijaan. Hauskana lisänä salin vieressä toimii baari, josta voi napata vaikkapa viinilasin ja tapas-annoksen elokuvan kyytipojaksi. Istumapaikkoja on aiempaa vähemmän, mutta tämä tarkoittaa entistä enemmän tilaa röhnöttää.
Maximin sali 1970-luvulla. Penkit eivät näytä ihan yhtä houkuttavilta, kuin juuri uusitut laiskanlinnat. (kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Kari Hakli)
Pitää muistaa, ettei Maximin jatko ollut täysi selviö vielä vuonna 2014. Teatterin tilalle kaavailtiin muun muassa hotellitiloja. Intohimoisimmat art house -leffadiggarit ehtivät jopa kampanjoida klassikkoteatterin säilyttämiseksi. Finnkinon näytökset loppuivat teatterissa vuonna 2016, jonka jälkeen teatteri meni kiinni ja sen kohtaloa puitiin vielä.
Elokuvan ystävien iloksi loppu – tai oikeastaan tulevaisuus – on onnellinen. Yksi paikka enemmän elokuvien katsomiseen on aina positiivinen asia. Ja tänä vuonna lisää on luvassa: joulukuussa avautuvaan Keskustakirjasto Oodiin pitäisi tulla myös elokuvateatteri.
Klassikkofilmeistä ja 1920-luvun tunnelmasta kiinnostuneille vahva suositus myös Eerikinkadulla olevasta Orionista. Taideleffat ja viininlipityksen jo ennen uusittua Maximia yhdistänyt Kallion Riviera lienee myös varteenotettava vaihtoehto, mikäli etsii vähän erilaista elokuvaelämystä.
