Puola ei tule kenties ensimmäisenä maana mieleen viikon mittaisen lomamatkan kohdetta valitessa. Puola tarjoaa kuitenkin hyvin monentyyppistä toimintaa ja unohtumattomia kokemuksia etenkin laskettelijoille ja ruokakulttuurista kiinnostuneille.
Matkustustapa oli tälle retkelle myös oma seikkailunsa: ensin laivalla Tallinnaan ja siitä noin vuorokauden mittainen bussilla köröttely Viron, Latvian ja Liettuan kautta aivan Puolan eteläosassa sijaitsevaan Zakopanen kylään. Voi sanoa, että hetkeen ei tee mieli istua bussissa.
Zakopane on Puolassa myös paikallisille talvimatkailun keskittymä, sillä kylä sijaitsee lähes kaksi kilometriä korkean Kaspropy Wierch -vuoren juurella. Kylää voisi kuvailla hieman ränsistyneemmäksi versioksi idyllisestä alppikylästä. Kaduilla saattaa havaita vieri vieressä hulppeita luksushuviloita ja kummitustalomaisia röttelöitä. Yleisvaikutelma on kuitenkin viihtyisä, ja kylässä on lähekkäin hyvät ja edulliset peruspalvelut, sekä tunnelmallisia ravintoloita, pubeja ja yökerhoja.
Laskettelumahdollisuudet olivat itsellenikin suurin motivaattori tälle matkalle. Edellä mainittu vuori tarjosi 1-2 kilometrin pituisia mäkiä ja uskomattoman upeita vuoristomaisemia. Huipulla tuuli sen verran, että rinteet olivat paikoittain jäisiä vähäisen lumitilanteen vuoksi. Laskupäivä vuorella oli kuitenkin erittäin onnistunut ja näkymät huipulta silmiä hiveleviä.
Zakopanessa on myös pienten matkojen välein pienempiäkin rinnekeskuksia, joihin pystyy suhailemaan huoletta takseilla. Puolan taksien hintataso on kutakuinkin Suomen joukkoliikenteen luokkaa, ellei halvempaakin. Harmiksi pikkukeskukset alkoivat tähän aikaan olla jo sulamisen partaalla. Eräässäkin kehutussa keskuksessa oli jäljellä enää yksi rinne, kun saavuimme paikalle. Hissilippujen hintataso on onneksi Suomea tuplasti edullisempi, ja helmi-maaliskuun vaihteessa pääsi jo nauttimaan jopa 15 asteen lämpölukemista.
Edulliset hinnat pätevät Puolassa myös syömiseen ja juomiseen. Suomen hintoihin tottuneena hymy hiipi väkisinkin huulille, kun ravintolassa eteensä sai mehevän pihvin ja helmeilevän oluttuopin reilulla kymmenellä eurolla. Palvelu oli myös ystävällistä, tosin englanniksi asioidessa ei kannata yllättyä, vaikka vastaus usein tulisikin puolaksi.
Rinnepäivien välipäivänä bussikyyti vei seurueemme Krakovaan, joka on asukasmäärältään Puolan toiseksi suurin kaupunki. Maittavan ruuan ja shoppailumahdollisuuksien lisäksi kaupungissa pääsi aistimaan hieman erilaista kaupunkitunnelmaa, kuin pienessä kotikylässämme. Krakovan keskiaikainen vanha keskusta on hyvin säilynyt ja kaunis.
Krakovasta on lyhyt matka myös Auschwitziin, joka ei vähääkään historiaa tunteville kaipaa kummempia esittelyitä. Otimme reilun kolmen tunnin mittaisen opaskierroksen pahamaineiseen tuhoamisleiriin. Vaikka on ennalta kuullut leirissä toteutetusta yli miljoonan juutalaisen kansanmurhasta ja muista kauheuksista, paikan tunnelman musertavuus tuli yllätyksenä. Kokemus veti mielen matalaksi, mutta oli ehkä siksi yksi matkan mieleenpainuvimmista ja tärkeimmistä.
Viimeisenä laskupäivänämme käväisimme bussilla Slovakian puolella Jasnan laskettelukeskuksessa Chopok-vuorella. Tämäkin yli kahden kilometrin huippu tarjosi reissun parhaat laskut ja todella laajan rinnekattauksen. Monessa mäessä pääsi laskemaan yli puolen tunnin mittaisia laskuja, ja gondolihissit kiidättivät suhteellisen nopeasti takaisin ylös. Lumitilanne oli Puolaan verraten paljon parempi, joten Jasna on Zakopaneen verrattuna myös varteenotettava kohde.
Laskettelijoille suosittelisin kohteeseen menoa hieman ennen Suomen hiihtolomia lumitilanteen kannalta. Jos ei laskettele laisinkaan, puolalaisesta kulttuurista ja ravintoloista kiinnostunut saa varmasti hakemansa myös esimerkiksi Krakovasta tai Varsovasta. Euroopan suurkaupunkeja kiertäneenä Puola oli minulle uutena tuttavuutena virkistävä ja omalaatuinen kokemus.
